*

PekkaNäränen

Euroopan paluu 1930-luvulle

  • Euroopan paluu 1930-luvulle

Amerikkalainen politiikan tutkija Francis Fukuyama kirjoitti vuonna 1992 tunnetun teoksensa ”Historian loppu ja viimeinen ihminen”, jossa hän katsoi, että liberaali länsimainen demokratia ja markkinatalous ovat voittaneet kilpailevat aatteet ja järjestelmät ja muodostavat päätepisteen ihmiskunnan kulttuurisessa ja sosiaalisessa kehityksessä. Kun Neuvostoliitto oli juuri hajonnut ja Itä-Euroopan maat vapautuneet kommunismista, Fukuyaman teesit vaikuttivat hyvinkin relevanteilta. Nyt, lähes neljännesvuosisata myöhemmin, näyttää kuitenkin siltä, että Fukuyama taisi olla perusteellisesti väärässä. Vaikka historiassa mitkään ilmiöt eivät yleensä toistu sellaisenaan, on Euroopan poliittisessa tilanteessa tällä hetkellä hämmästyttävän paljon samanlaisia piirteitä kuin 1930-luvulla, jolloin liberaalit ja totalitaariset aatteet kilpailivat keskenään ja Euroopassa vallitsi avoin voimapolitiikka.

 

Ensimmäisen maailmansodan tappio ja sitä seurannut hyperinflaatio aiheuttivat Saksassa katkeruutta, jota Hitler käytti hyväkseen valtaan pääsyssään. Samalla tavoin presidentti Putin vetoaa venäläisten loukattuun kansallisylpeyteen ja pettymykseen kutsuessaan Neuvostoliiton hajoamista ”1900-luvun suurimmaksi geopoliittiseksi katastrofiksi”. Hitlerille oli tärkeää saada etniset saksalaiset Suur-Saksan valtakunnan yhteyteen. Valtaan päästyään natsit liittivät 1935 Saarin alueen takaisin Saksaan ja 1938 miehittivät Itävallan. Myöhemmin samana vuonna Tsekkoslovakian saksalaisperäisen väestön asuttamat ns. sudeettialueet ja lopulta koko Tsekkoslovakia liitettiin Saksan valtakuntaan.

 

Putin on korostanut useaan otteeseen Venäjän puolustavan lähialueen maissa asuvien etnisten venäläisten oikeuksia. Joissakin äärikansallisissa venäläisissä piireissä on jopa ehdotettu ennen ensimmäistä maailmansotaa vallinneiden rajojen palauttamista, jolloin Venäjän alue oli laajimmillaan ja jolloin siihen kuului mm. Suomi ja Puola. Venäjä onkin viime vuosina ryhtynyt laajentamaan aluettaan ja valtapiiriään. Vuonna 2008 irrotettiin Abhasian ja Etelä-Ossetian alueet voimatoimin Georgiasta ja ne ovat nyt Venäjän vasallivaltioita, joiden itsenäisyyttä YK ei ole tunnustanut. Kun Ukrainan venäläismielinen presidentti Viktor Janukovitsh syöstiin helmikuussa 2014 vallasta, Venäjän tunnuksettomat joukot miehittivät Ukrainaan kuuluneen Krimin niemimaan. Krimin Venäjään liittämistä siunannutta laitonta ”kansanäänestystä” voi hyvin verrata natsien Itävallan miehityksen yhteydessä järjestämään vastaavaan ”kansanäänestykseen”, kumpikaan ei täyttänyt ensimmäistäkään todellisen kansanäänestyksen kriteeriä. Samaan aikaan Itä-Ukrainassa alkoivat levottomuudet, jotka laajenivat sodan asteelle ja joissa Venäjä on voimakkaasti tukenut separatisteja niin aseavulla kuin tunnuksettomia joukkoja lähettämällä. Sota on nyt muodostunut ns. jäätyneeksi konfliktiksi, jossa aselepoa on rikottu jatkuvasti.

 

Euroopassa taloudellinen lama, EU:n epäonnistumiset ja Eurooppaan suuntautunut pakolaisvirta ovat edesauttaneet populististen ja osin demokratianvastaisten, äärikansallisten liikkeiden nousua. Vaikka tilanne on monin tavoin erilainen kuin 1930-luvulla, jolloin ei ollut EU:ta eikä pakolaisaaltoa, niin laajojen kansanjoukkojen pettymys liberaalin demokratian kykyyn ratkaista maanosamme ongelmia on tuonut äärioikeistolaisille kansallismielisille liikkeille runsaasti kannatusta 30-luvun malliin. Länsi-Euroopassa nämä liikkeet eivät ole päässeet ainakaan vielä vallankahvaan, mutta itäisessä Keski-Euroopassa useissa kommunismista vapautuneissa maissa ne ovat olleet tai ovat parhaillaan hallitusvastuussa. Taas analogia 1930-lukuun, jolloin useissa ensimmäisen maailmansodan jälkeen itsenäistyneissä Itä-Euroopan ja itäisen Keski-Euroopan maissa pääsivät 30-luvulla valtaan autoritaariset puolueet ja johtajat.

 

Hitleriä ja kansallissosialismia ihailtiin Euroopassa 1930-luvulla enemmän kuin nykyään halutaan myöntää. Monet näkivät Hitlerin vahvana johtajana, joka nostaa Saksan alennustilasta. Samanlaista ihailua Putinia kohtaan esiintyy nykyään Euroopan kansallismielisissä piireissä, joiden mielestä liberaalit vätysjohtajat eivät saa asioita kuntoon. Venäjän herkeämätön propagandamylly, joka käyttää taitavasti sosiaalista mediaa hyväkseen, syöttää ja tukee kansallismielisten tarinaa heikosta Euroopasta, Euroopan integraation vahingollisuudesta ja maanosan antautumisesta ”islamisaatiolle”.

 

Ensimmäisen maailmansodan ja Woodrow Wilsonin presidenttikauden jälkeen eristäytymispolitiikka sai jalansijaa Yhdysvalloissa eikä maa esimerkiksi liittynyt Wilsonin ajamaan Kansainliittoon. Toisen maailmansodan alla USA:ssa oli eriäviä näkemyksiä suhtautumisessa Eurooppaan ja Natsi-Saksaan. Monien vaikutusvaltaisten amerikkalaispoliitikkojen mielestä Yhdysvaltojen tuli pysyä erossa Euroopan kriisistä ja Hitlerin politiikka sai jopa ymmärtämystä osakseen. Näin ajattelevia oli tunnetusti esim. John F. Kennedyn isä Joseph Kennedy, joka toimi tuolloin maansa Lontoon suurlähettiläänä. Tätä perinteistä isolaatiosuuntausta edustaa nyt republikaanien presidenttiehdokas Donald Trump, joka ihailee Putinin vahvaa johtajuutta ja jonka mielestä Yhdysvaltojen tulee keskittyä omiin asioihinsa.

 

Tiedämme nyt, että 1930-luvun tapahtumat johtivat toiseen maailmansotaan. Vaikka nykypäivä muistuttaakin monelta osin kovasti 30-lukua, toivottavasti tulevaisuus on toinen.

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (19 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kun Neuvostoliitto oli luhistunut ja Jeltsin astunut valtaan, niin muuan venäläinen historioitsija kirjoitti vetoomuksen länsimaille: "Älkää tehkö meistä Weimarin Venäjää, tiedätte mitä sellaisesta seuraa!"

No, vaikea sanoa kuka teki, mutta Weimarin Venäjä siitä sekasortoineen ja heikkouksineen kuitenkin sukeutui aina Putinin valtaan pääsyyn asti. Putin on luotsannut Venäjää hävityn kylmän sodan jälkeisestä heikkoustilasta ja inflaatiotaloudesta määrätietoisesti samoin askelin kuin Hitler luotsasi Saksaa hävityn ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä kaaoksesta.

Käyttäjän danielantti kuva
Daniel Leppäjärvi

Hitler ei luotsannut mitään, pikemminkin antoi alaistensa tehdä suurimman osan Saksan "stabilisoimisessa" sotaa varten.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Tuo on semantiikkaa. Jokainen johtaja on kokonaisvastuussa teettää hän työt sitten miten lystää.

Käyttäjän danielantti kuva
Daniel Leppäjärvi Vastaus kommenttiin #4

No kyllä hän kokonaisvastuullisesti katseli King Kongia yksityisteatteristaan samalla kun ministerit tappelivat keskenään ja helvetin vihaiset SA-miehet pieksivät juutalaisia kaduilla.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #6

Olisikin ollut outoa, jos Hitler itse olisi ollut kadulla pieksemässä juutalaisia. Kyllä hän ne hommat jätti toisille. Samoin Putin jättää esimerkiksi Marin tasavallassa paikallisviranomaisille marien sorron ja venäläistyttämisprojektin, tai oikeaoppisille nuorille Pietarissa homojen hakkaamisen j.n.e.

Käyttäjän danielantti kuva
Daniel Leppäjärvi Vastaus kommenttiin #9

No, joo. Tosi hauskaa että Hitler osallistui hämmästyttävän vähän oman valtionsa johtamiseen. Laitkin vain esitettiin hänen eteensä, jotka hän sitten allekirjoitti ilman että edes luki niitä tarkemmin.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Putinia mielellään verrataan Hitleriin, mutta vertaus ontuu. Putin on nyt ollut vallassa suunnilleen 17 vuotta ja hänen sotimisensa ovat olleet lähinnä rajakahakoita. Hitler nousi valtaan vuonna 1933 ja onnistui 11 vuodessa saamaan aikaan maailmansodan ja häviämäänkin sen.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Vaikka historia toistaakin itseään suurissa linjoissa, niin kaikki ei mene aivan yhden suhde yhteen esimerkiksi tilanteen kehittymiselle tarvittavan vuosilukumäärän kannalta j.n.e. Mielestäni esille tuomasi eroavaisuus ei ole mitenkään relevanttti kumoamaan Putinin vertaamista Hitleriin.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto Vastaus kommenttiin #8

Ilmeisesti tähän jää pysyvät näkemyserot. Minun mielestäni kun Hitlerin ja Putinin välillä on enemmän eroavaisuuksia kuin yhtäläisyyksiä ja historiakaan ei toista itseään suurissa linjoissa (ellis nyt mennä aivan tavattoman yleiselle tasolle) vaikka jokseenkin samat lainalaisuudet pätevätkin läpi historian.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #12

"historiakaan EI toista itseään suurissa linjoissa ... VAIKKA jokseenkin samat lainalaisuudet pätevätkin läpi historian."

Hmmm ... tuosta tulee jotenkin mieleen vanhan nyyhkyiskelmän sanoitus: "En ole katkera, MUTTA KUITENKIN ..."

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto Vastaus kommenttiin #13

Yksinkertaistettua rautalankaa. Vaikka säännönmukaisuudet olisivat jokseenkin samat, kehityskulut ovat erilaiset, jos lähtökohdissa tai yhteiskuntien ominaisuuksissa on eroja. Syvempää ymmärrystä saa vaikkapa paneutumalla systeemiteoriaan ja epäjatkuvaan matematiikkaan.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Tuota Putinia käytetään keppihevosena Euroopan liittovaltion puolesta. Jos et ole federalisti olet putinisti. Kansallisvaltiot on hävitettävä, kuten Stubbi sanoi.

Käyttäjän joukorep kuva
Jouko Repo

Toivotaan, että Neuvostoliiton kansojen sulatusuunin hajoaminen on opettanut jotain. Merkelillähän muuten luulis olevan omakohtaisia kokemuksia keskushallinnon johtamistavasta.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Räikein Venäjän tuhoyksikkö toimii parhaillaan Syyriassa. Oli Saksallakin Rommelinsa. Jotain yhtäläisyyttä Hitlerin Saksan ja nyky-Venäjän väliltä löytyy.

Käyttäjän VesaAlahuhta kuva
Vesa Alahuhta

Mikähän on "äärikansallismielinen" demokratian vastainen liike? Miten kansallismielisyys voi olla demokratian vastaista. Kansallismielisilläkö ei saa olla äänioikeutta?

Käyttäjän PekkaNrnen kuva
Pekka Näränen

Ei kansallismielisyys itsessään luonnollisestikaan ole demokratian vastaista, mutta osa äärikansallisista liikkeistä ja niiden kannattajista on sitä mieltä, että parlamentaarisesti valitut johtajat "toimivat kansan tahdon vastaisesti" vaikkapa nyt esim. Euroopan integraatioon, maahanmuuttoon ym. liityvissä kysymyksissä ja katsovat päättäjien pettäneen heidät. Tästä pettymyksestä on Suomessa kärsinyt nyt perussuomalaiset. Vain pieni osa kansallismielisistä liikkeistä on toki suoraan demokratiaa vastustavia, tähdäten vallan saamiseen ulkoparlamentaarisin, jopa väkivaltaisin keinoin. Suurimman osan kohdalla voi puhua kannattajien pettymyksestä parlamentaariseen demokratiaan ja "vahvan johtajuuden" kaipuusta. Itäisessä Keski-Euroopassa valtaan päässeet kansallismieliset puolueet ovat kyllä pyrkineet suitsimaan sananvapautta, minkä voi katsoa olevan demokratian vastaista.

Jukka Laine

Yhdysvallat on täysin erilainen kuin 1930-luvulla. Myös Kiinan asema on aivan toinen. Mikä on yhteistä on se että kriisi alkaa Euroopan sydämestä. Saksa pyrkii laajentumaan saadakseen halpaa työvoimaa ja markkinoita yrityksilleen. EU:ssa kaikki tehdään Saksan ehdoilla ja britit saivat tästä tarpeekseen.

Mikä on erilaista on Kiinan ja Venäjän yhteistyö, joka tiivistyi subprime-kriisin jälkeen. Putin sanoi Yhdysvaltojen olevan maailmantalouden loinen. Pääomat ja valta keskittyvät pienelle rahanvallan joukolle ja tämä on luonut Trump ilmiön. Keskiluokka kurjistuu Yhdysvalloissa ja kapinoi. Vaikka etsii yhtäläisyysmerkkejä 1930-lukuun, niin maailma on toisenlainen. Enää ei kansan joukot usko Hitleriä vaan maailma on moninapaistunut tässäkin. Eliitin mediat ovat vaikeuksissa totuuden kertomisessa. Alamaiset kapinoivat.

Käyttäjän PekkaNrnen kuva
Pekka Näränen

Saksa on hyötynyt EU:sta saamalla markkinoita tuotteilleen. Samalla Saksa on EU:n suurimpana nettomaksajana antanut osan kansantaloutensa saamasta hyödystä takaisin unionin köyhemmille jäsenmaille vaurastuttaen koko aluetta. Tämä "laajentuminen" on positiivista verrattuna Saksan laajentumispolitiikkaan 30-luvulla. Ainoa, joka Euroopassa on laajentanut aluettaan, kuten se perinteisesti käsitetään, on Venäjä!

Nykypäivän ja 30-luvun Yhdysvalloissa on yhteisiä piirteitä. Vuoden 1929 pörssiromahduksesta ja vuoden 2008 roskaluottokriisistä alkaneet lamat ovat koskettaneet USA:n keskiluokkaa ja vieneet sen turvallisuuden tunnetta. Mitä tulee Venäjän ja Kiinan yhteistyöhön, niin se muistuttaa Saksan ja Japanin liittoa ennen toista maailmansotaa. Kiina pyrkii nyt sotaaedeltävän Japanin tavoin laajentamaan taloudellista ja sotilaallista mahtiaan kaukoidässä. Toki Kiinan kiistoja ja toimia joidenkin saariryhmien suhteen ei voi verrata Japanin miehityspolitiikkaan toisessa maailmansodassa ja sen alla. Venäjä ja Kiina hakevat nyt yhteistyötä "ympärysvaltoja" USA:ta, EU:ta, Japania, Australiaa jne. vastaan.

Toimituksen poiminnat